Lapsuudessa tyttöjen leikit ja Barbiet eivät sytyttäneet lemiläistä Anni Ovaskaa. Häntä kiinnostivat linja-autot. Ammatinvalinta oli selvä jo varhain.
– Kyliltä olen kuullut, että leikin linja-autonkuljettajaa jo pienenä, naurahtaa Anni istuessaan toukokuisena aamuna Tilausliikenne E.Rantanen Oy:n Lahti-Scanian ratissa.
Anni arvelee, että kimmokkeita on voinut tulla kotoa. Isä Juhana Ovaska ehti tehdä 30 vuoden uran kuljettajana; ensin Saimaan Osuus-Auton ja yrityskaupan jälkeen Savonlinjalla.
– Halu päästä kuljettajaksi vaikutti opiskeluihini. Lähiseudulla ei ollut nuorisopuolen kuljettajaopintoja tarjolla, joten menin lukioon ja pääsin ylioppilaaksi vuonna 2011.
Ylioppilastutkinnon jälkeen Anni ryhtyi siivoojaksi. Toimisto- ja kotisiivouksissa kului kolmisen vuotta. Täytettyään 21 Anni lähetti hakemuksensa Kouvolan Aikuiskoulutuskeskukseen ja odotti malttamattomana kutsua haastatteluun. Sitä ei tullut.
Pari päivää ennen kurssin alkua tuli puhelu, jossa Anni toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan linja-autonkuljettajaksi. Valitsijoiden mielestä haastattelua ei tarvittu, koska hakemuksesta henkinyt motivaatio alalle oli niin vakuuttava.
Kouvolan ”Aikkari” saa Annilta runsaasti kiitosta:
– Olen varsin ylpeä siitä, että olen Kouvolan kasvatti. Meillä oli hyvät opettajat ja hyvä kalusto.
Kiva lähteä laivakeikalle
Bussikortin Anni sai loppuvuodesta 2013. Harjoittelupaikka löytyi lappeenrantalaiselta Tilausliikenne E. Rantaselta, joka harjoitteluajan päätyttyä tarjosi töitä.
– Tässä sitä ollaan edelleen, olen tykännyt talosta.
Rantasella ja samaan omistukseen lukeutuvalla Kymen Charterlinella kaikki kuljettajat ajavat kaikkia liikennetyyppejä, niin linjavuoroja kuin tilausajojakin. Tilausajoja Annin työhistoriaan on mahtunut runsaasti. Hän on Tilausajokuljettajat ry:n jäsen. Yhdessä vaiheessa oli runsaasti matkatoimistoajoja, jotka työllistivät Annia.
– Laivakeikoista pidin kovasti. Jotkut vähän naureskelivatkin minulle, kun niin mielelläni niille lähdin.
Tilausajoista on jäänyt paljon hyviä muistoja. Työkin on vastannut Annin mielikuvia, jotka olivat realistisia: olihan hän seurannut alaa lapsesta saakka. Tilausajojen ominaispiirteisiin lukeutuva yllätyksellisyys on ehtinyt tulla tutuksi. Anni on oppinut selviytymään tilanteissa, joissa muutokset sekoittavat valmiit suunnitelmat.
Ryöstö jäi yritykseksi
– Kaikista haastavin minulle on autojen tekninen puoli, Anni myöntää.
Vakioautotkin osaltaan auttavat asiassa. Silloin huomaa helpommin, jos jotain on vialla. Ja tietysti osaaminen karttuu kokemuksen myötä. Kelit ovat olleet oma lukunsa. Maaseutureiteillä tienhoito on tunnetusti usein huonoa. Joinain talvina reittejä on jätetty ajamatta tien huonon kunnon takia. Vaaratilanteita on ollut liikenteessä ja myös bussin sisällä. Anni on kerran joutunut ryöstöyrityksen kohteeksi.
– Asiakas yritti viedä rahastusrepun telineestä. Pidin siitä kuitenkin niin tiukasti kiinni, että ryöstäjä luovutti ja pakeni ilman saalista.
Nykyisin reppu on toisella puolella, vaikka rahastus onkin hankalampaa.
Työ ja harrastus
Kuljettajaksi ryhtymisensä jälkeen Anni ei ole saanut busseista ja alasta tarpeekseen. Hän myöntää olevansa bussiharrastaja.
– Olihan se nuorempana muiden mielestä kummallista, kun tyttö harrasti linja-autoja, Anni hymyilee.
Julkaistu Charter Club -lehdessä 2/2019
