Stagecoach oli historiallisesti tärkeä matkustusmuoto, joka tarjosi matkustajille ja tavaroiden kuljetukselle yhteyksiä kaupunkien välillä. Vaikka niiden historia ulottuu aina antiikin aikoihin saakka ensimmäinen kirjoitettu tieto linjan ajamisesta löytyy Englannista vuodelta 1610.
Linja-autoasemat syntyvät
Stage stationit olivat solmu- tai levähdyspisteitä. Näillä asemilla väsyneet hevoset vaihdettiin taukonsa viettäneihin. Pian havaittiin, että ihmismatkustajatkin tarvitsivat virkistystä.
Pienemmillä huoltoasemilla ajurilla oli mahdollisuus vuokrata vetojuhta (cock horse), joka auttoi jyrkissä ylämäissä, jolloin lisähevosvoimalle saattoi olla tarvetta.
1800-luvun kehitys
Rautatiet alkoivat yleistyä, ja ne olivat huomattavasti nopeampia ja tehokkaampia kuin stagecoachit. Tämä pakotti stagecoachit keskittymään lyhyempiin reitteihin ja maaseutualueille, joissa rautateitä ei ollut.
1900-luvulla moottoriajoneuvot kehittyivät voimakkaasti. Aluksi näitä moottoriajoneuvoja käytettiin vain paikallisissa ajoneuvoissa, kuten kuorma-autoissa. Eipä aikaakaan, kun niitä alettiin käyttää myös matkustajakuljetuksissa. Tämä johti ensimmäisten linja-autojen syntyyn.
Sana ”coach” on juurtunut englannin kieleen, eikä missään muissa kielissä sille taida löytyä kelpoisaa vastinetta. Ranskan kielessä coachia tarkoittaa autocar. Me muut käytämme yleistermiä, latinan kielestä peräisin olevaa bussia. Englannissa edelleen liikennöidään kaukovuoroja ja tilausajoja coacheilla – ei missään nimessä busseilla. Bussilla mennään vain lähiliikenteessä.
Stagecoach-liikennöinnistä on jäänyt englannin kieleen myös ”shotgun seat”, jonka suomentaisin kartturin paikaksi. Ajurin tehtävä oli ajaa ja apulaisen suojata kuljetusta haulikolla.
