Kokonaisvaltaisessa joukkoliikennepolitiikassa pitäisi olla järkeä – ei pelkkää tunnetta, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja.
Hallituksen kaavailema tilapäinen arvonlisäverottomuus joukkoliikenteen hyväksi on periaatteessa hyvä ajatus. Mutta.
Joukkoliikenteen lipun hinnoissa on alvia 10%. ALV on siis läpijuoksurahaa valtion kassaan, jonka bussiyritys tilittää asiakkaalta perimästään palvelun hinnasta. Huojennusta on kaavailtu tilapäiseksi, neljä kuukautta kestäväksi. Tämä on suunnitelman ensimmäinen virhe.
Siirtääkö bussiyritys huojennuksen myymiinsä palveluihin neljäksi kuukaudeksi asiakkaiden hyväksi? Mitä tapahtuu tuon neljän kuukauden jälkeen, palaako alv takaisin 10%:iin vai nouseeko se? Tilausajolaskennassa pitää siis ottaa huomioon koska varaus on tehty ja koska on matkan ja laskun aika, onko se tuon neljän kuukauden sisällä vai ei? Markkinaehtoisessa linjaliikenteessä lipun hintoja voidaan laskea asiakkaan hyväksi ja nostaa taas kun tilapäisyys loppuu. Taasen kun markkinaehtoisessa liikenteessä suurin osa matkalippujen ostot tehdään verkkokaupoissa, mutta eihän verkkokauppoja – ja niiden kolmannelta osapuolelta ostamat maksunvälityspalvelut – huojennus tule koskemaan. Se näennäinen ja tilapäinen alvihuojennus hukkuu tähän sekamelskaan.
Miten joukkoliikenneviranomaiset sitten? HSLt, Nysset, Fölit, ELYt.. miten he hinnoittelevat tilapäisen huojennuksen matkakorttiensa hintaan?
Pöhköilyä sanon minä. Jos joukkoliikennettä halutaan valtion ja ympäristön puolesta tukea, kuten tietysti pitäisi, niin ratkaisu on sangen yksinkertainen.
Pidetään ALV nollassa ja lisäksi päätetään ammattidieselistä. Muillakin energiavaihtoehdoilla pidetään tuki, jotta fossiileista päästäisiin eroon. Pitkä on se tie, mutta käymisen arvoinen.
